sunnuntai 21. elokuuta 2011

Ekaluokkalaisen arkea

Lapsien vihdoin nukahdettua sain rauhan Poikalapsen koulukirjojen päällystämiseen.

Muistan kun äitini päällysti minun koulukirjoja ja nyt sitten teen sitä samaa oman lapseni kirjoille. Miten se aika lentääkään.



7- vuotias poikani aloitti koulutien, opettaja kutsui luokkansa nimi nimeltä jonoon, vanhemmat seurasivat kun monet pienet reppuselkäiset reippaasti kävelivät opettajan perässä koulun ovesta sisälle, Poikalapsi kyyneliä hupparin hihaan pyyhkien. Ei mene aikaakaan niin hän jo kohta siirtyy yläasteelle.

Sitten alkaa sama uudestaan kun pieni Tiitiäinen pakkaa koulureppuunsa kynät ja pyyhekumit, viskaa repun selkäänsä ja tallustaa kouluun. Mutta vielä on päiväkoti ja eskari sitä ennen.



Itse muistan hatarasti oman ekan koulupäiväni, pieni koulu ja tutut kaverit. Voi miten huoletonta elämä silloin olikaan.

1 kommentti:

  1. Siitä se koulutie alkaa, kuten alkoi täälläkin viime viikon keskiviikkona.

    Onko siellä ollut hirveästi jo tehtäviä?

    VastaaPoista