torstai 17. maaliskuuta 2011

Pikkuhiljaa

Pikkuhiljaa hyvä tulee. Olo alkaa jo korjaantua. Vein siis aamulla Poikalapsen eskariin ja hain mummin meille päiväksi. Itselläni alkaa olla jo elämä kohdallaan. Tämä oli taas tämmöinen 4 kg laihistus :) Sen verran tippui kiloja kahden päivän aikana. Ei uskalla vielä kunnolla syödä, vähän kerrassaan ja puuro maistui mainiolta parin päivän tauon jälkeen. Me ollaan onnellisia siinä(kin) mielessä että Mieheni äiti asuu samassa kaupungissa ja hänestä on tosi iso apu. Taas se nähtiin eilen ja tänään. Mummi oli hoitamassa lapsia kun minä olin sairas ja myös tänään kun olin vielä toipilas ja Mies oli sairaana. Mietittiinkin että, miten ne äidit tai isät jaksaa kenellä ei ole apua lähellä. Kurjaa.



Ollaan onnellisia monesta asiasta. Ihan ensiksi lapsista. Meillä on maailman kauneimmat lapset. Varmasti jokainen äiti ja isä ajattelee näin omistaan :) Terveydestä. Kodista. Ruuasta. Perusjutuista mitkä ei kuitenkaan ole itsestäänselvyyksiä. Poikalapsi eilen nukkumaan mennessään toivotti Äidille pikaista paranemista, oe voe miten ajattelevainen lapsi!



Japanin tilanne on antanut paljon ajateltavaa, niitä kauheuksia mitä muualla maailmassa tapahtuu kun taas täällä ei tuollaiset ole mahdollisia, kiitos siitä! Aina kun sattuu jotain kamalaa, herää hirveä halu auttaa ja jokainen auttaakin tavallaan. Mahdottomasti ei kukaan voi tehdä, pienikin asia on plussaa.



Viikko on ollut rankka mutta ei kuitenkaan huono, sairastelusta huolimatta. Poikalapsi pääsi hiihtämään ekan kerran ja hänen sanojensa mukaan se meni huonosti ja hyvin. Tulimme siihen johtopäätökseen että, tarvitsemme pitoteippiä jonka Äiti sitten asensi.



Kyllä elämä on ihanaa!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti