tiistai 22. maaliskuuta 2011

En keksi mitään hyvää otsikkoa

Lauantaina olin Vantaan Sinellin korukahvilassa iltapäivän. Ensin en meinannut lähteä ollenkaan kun hieman heikotti mutta läksin ja kivaa oli. Paljon uusia ideoita ja kasvoja mutta oli myös yksi tuttu hopeasavikorukurssilta, hauska sattuma. Yllätyin iloisesti kun astelin korukahvilaan, alkujännityksen poistuttua katselin muihin pöytiin ja hämmästyin miten paljon muilla oli kaikkia juttuja mukana. Minä, amatööri muihin osallistujiin verrattuna, tulin tyhjin käsin. Korukahvilan hintaan kuului Swarovski koru joka siellä tehtiin opettajan ohjeistuksella. Siitä tuli kaunis. Lompsin Sinellin myymälän puolelle ja hämmästyin myös sitä, miten iso se oli. Tiesin kyllä että iso, mutta että noin iso :) Kukkaro keveni hieman ja nyt mulla on sitten tarvikkeita aloitella helmien kanssa. Saas nähdä kuinka käy. Hopeasavikorukurssin jälkeen olen himoinnut hopeakorukurssia ja sellaisen löysinkin lähikunnasta. Ensikuun alussa sinne kahtena päivänä. En malta odottaa!!!






Tästä lähtee



Koru valmiina
Tiitiäisen kanssa käppäiltiin kaupungilla käymään. Piipahdettiin siellä ja täällä, huoltopiste oli mummilla. Mummi sairastui lauantaina samaan tautiin mikä kävi meidät muut ensin läpi. Mummi-ihminen sanoi olevansa rautaa ja että ei tuommoset häneen iske. No, mites kävikään?! Ennen oli mummit rautaa, nyt ne on timangia.



Tultiin kotiinpäin vanhan kaupungin kautta. Katselin näyteikkunoita ja Riimikko lelukaupan ikkunassa oli (taas) aivan ihana juttu. Kettuperhe lumipalloleikeissä, nuo kolme kettua pyörivät ympyrää. Tuo näyteikkuna vaihtuu sesongin mukaan, mahtavia juttuja.






Kettuperhe



Liukasta
Tiitiäinen nukkui kotimatkalla mutta heräsi hetkellisesti kun äiskä yritti sutia mäkeä ylös. En muistanut että tuo mäki oli "noin" jyrkkä. Ei siinä muuten mitään mutta vaunut kuitenkin painaa useamman kilon ja tuo mäki oli sohjoinen ja jäässä. Onneksi vasemmalla puolella meni kaide josta sain hilattua itseni ylös ja välillä jalat tavoitti hiekkaa jään keskeltä. Saattoi siinä olla ikkunoissa naamoja ja katsojilla hauskaa. Käsi pystyyn tyhmyyden merkiksi \o/






Pieni suklaatehdas



Kiipeilypuu



Herra Koiranen ja pipari
Herra Koiranen on aika fiksu. Se odottaa niin kauan että saa luvan. Opetettu lähinnä siksi että pentuna se hyppi ja meinasi kaataa ja kaatoikin ruokakuppinsa, kummasti helpotti ruuan antaminen kun ei ollut märkä kuono korvassa ja ruuat pitkin varpaita kun Herra istui ja odotti lupaa. On se välillä vähän tymmäkin.






Jumppakassi
Nyt on puikoilla jumppakassi ja tämä tulee Poikalapsen serkulle, hälle joka sai siililapaset jotka aiheuttivat ilon hörähdyksiä. Poikalapselle tein turkoosin pohjan vihreillä raidoilla. Malli ja ohje uusimmasta novitasta. Vielä puuttuu Pojan kassista nyörit, sit se on valmis.

1 kommentti: